HYVINVOINTIALUE EI RATKO KAIKKIA ONGELMIAMME

3. syys, 2021

Sote uudistusta on keitelty kasaan vuosikausia. Saman ajan kuntien sosiaali- ja terveyspalveluissa on odotettu uudistuksen autuaaksi tekevään voimaan ja omat kehitystoimet ovat olleet ”odotus” -tilassa. Nyt kun lainsäädäntö on vihdoin hyväksytty ja hyvinvointialueita pystytetään tarmokkaasti, on kunnissa edelleen sama odotus valo palamassa ja nyt vielä kirkkaampana. Viimeistään nyt on tuo valo sammutettava ja käärittävä hihat myös paikallisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Hyvinvointialueen valmistelu on tällä hetkellä väliaikaisen valmisteluelimen (VATE) harteilla ja ensimmäisten aluevaalien jälkeen ensi maaliskuussa on tarkoitus poliittisten päättäjien ottavan vastuun valmistelusta, jotta vuoden 2023 alusta voidaan lähtölaukaus virallisesti ampua. Työtä on valtava määrä. ICT-palvelut, henkilöstön siirtyminen uuden työnantajan leipiin, palveluverkko koko maakunnan alueella, sosiaalipalvelujen integraatio terveydenhuollon kanssa, erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteensovittaminen. Ei mitään pikkujuttuja ja täysin varmaa on, ettei kakkia näitä ehditä ratkomaan ennen suurta H-hetkeä. On selvää, että hyvinvointialueen ensimmäiset vuodet ovat suuren hämmennyksen aikaa ja suurien linjojen vetoa. Siksi kunnissa on tehtävä paikallista kehitystyötä ja osaltaan turvattava kaikkien sote-palveluiden saatavuus ja laatu jo ennen hyvinvointialueen syntyä.

Riihimäellä on katseet kohdistettava lasten, nuorten ja perheiden palveluihin, ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitoon sekä erityisesti mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Viimeksi mainittu on saanut kritiikkiä jo pitkään ja ongelmiin on kiinnitetty huomiota niin sosiaaliasiamiehen konttorissa kuin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Emme missään nimessä voi odottaa maakunnallisia ratkaisuja vaan toimeen on tartuttava nyt. Hyvinvointialue ei ratko Riihimäen ongelmia vielä pitkään aikaan.

8. heinä, 2021

Eduskunta hyväksyi juhannuksen alla hallituksen esityksen koskien hyvinvointialueiden perustamista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisen uudistamista. Lait astuvat voimaan portaittain alkaen heinäkuun 1. päivästä. Viidentoista vuoden uurastus on vihdoinkin saatu maaliin. Uudistuksen valmistelua voidaan perustellusti pitää parlamentaarisena, sillä vuosien aikana sote-soppaa ovat hämmentäneet kaikki eduskuntapuolueet ja jokaisen eri hallituksen esityksen jäljiltä on soppaan jäänyt oma mausteensa. Nyt hyväksytty lopputulos onkin monen kokin valmistama, pitkään muhineen keitoksen ensimmäinen tarjoiltava versio. Soppa ei ole kuitenkaan lähimainkaan valmis.

Tammikuussa 2022 valitaan maamme ensimmäiset hyvinvointialuevaltuutetut suorilla vaaleilla. Tämä on selkeä muutos parempaan suuntaan. Aiemmin kuntayhtymien hallintoon valittiin päättäjät ja soterahojen liikuttajat kuntavaalien tuloksen perusteella puolueiden omissa neuvotteluissa, jolloin kansanvalta ei toteutunut. Nyt 21 hyvinvointialueen ja Helsingin asukkaat pääsevät itse suoraan valitsemaan sosiaali- ja terveysasioista sekä pelastustoimesta alueellaan päättävät henkilöt.

Lakien nyt voimaan tullessa, uudistuksen valmistelun aloittaa väliaikainen toimielin (VATE), joka johtaa käytännön valmistelutyötä maakunnassa. Kanta-Hämeeseenkin ollaan toimielintä juuri nimeämässä. Vuoden 2022 tammikuun 23. päivä valitaan Kanta-Hämeeseen erittäin tärkeä 59 jäsenen aluevaltuusto, joka käytännössä johtaa sote- ja pelastuspalveluiden uudelleen järjestämistä Kanta-Hämeessä. Ei siis ole ihan sama, ketä nämä päättäjät ovat. Aluevaltuustot tulevat organisoimaan sote-palveluiden hallinnon ja pohtimaan, miten tulevaisuudessa valtiolta tuleva rahoitus maakunnassa kanavoidaan alueellaan.

Sote- ja pelastustoiminnan rahoitus tulee siis jatkossa valtiolta ja kunnilta poistuu merkittävä menoerä ja järjestämisvastuu harteiltaan. Tämä tarkoittaa kuntaveroprosentin automaattista laskua 12,39 yksiköllä. Hyvinvointialueiden tulevaisuuden rahoitusmalli tulee perustumaan maakuntaveroon, joka onkin ainoa järkevä malli, koska se antaa hyvinvointialueille aidon itsehallinnon ja myös vastuun palveluiden järjestämisestä kustannustehokkaasti. Kokonaisverotus ei tule nousemaan vaan veromuutokset toteutuvat neutraalisti. Uudistuksen rahoitusmalli on aiempaa oikeudenmukaisempi ja takaa ihmisille yhdenvertaiset sote-palvelut. Kansainväliseen tutkimusnäyttöön nojaten valtion rahoituksen ohjaaminen alueille tarveperusteisesti vähentää niiden eriarvoisuutta ja tuo palvelun tarvitsijoiden saataville juuri heidän tarvitsemansa palvelut.  Uuteen rahoitusmalliin siirrytään portaittaisesti valtion kustantaman siirtymätasauksen turvin, mikä antaa alueille myös aikaa sopeutua muutokseen.

Uudistus tuo mukanaan myös massiivisen henkilöstön siirron kunnista ja kuntayhtymistä hyvinvointi alueelle. Kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen henkilöstö siirtyy tehtäviensä mukana kokonaisuudessaan hyvinvointialueiden palvelukseen. Lisäksi kuntien opetustoimesta hyvinvointialueen palvelukseen siirtyvät opiskeluhuollon kuraattorit ja psykologit. Kuntien yhteisten tukipalvelujen työntekijöitä siirtyy hyvinvointialueen palvelukseen myös iso osa. Kanta-Hämeessä muutos tulee koskemaan lähes 6500 työntekijää. Myös tietojärjestelmien yhdenmukaistaminen tulee olemaan Kanta-Hämeessä valtaisa ponnistus. Tämä ja henkilöstön palkkaharmonisointi tulevat myös maksamaan rahaa, johon on myös lainsäädännössä varauduttu.

Meidän on nyt Kanta-Hämeessä suunnattava katseet tulevaisuuteen ja ryhdyttävä pohtimaan yhdessä kaikkien 11 kunnan ja alueella toimivien kuntayhtymien kanssa, miten organisoimme sosiaali- ja terveys- sekä pelastuspalvelut alueellamme niin, että koko maakunnan väestö tulee huomioitua. Nyt meillä on ne kipeästi kaipaamamme leveämmät hartiat palveluiden järjestämiseen ja integraatio perus- ja erikoistason terveydenhuollon sekä sosiaalipalveluiden kanssa tulee vihdoinkin toteutumaan. Maamme hallitus on työnsä tehnyt, kiitos siitä. Pallo on nyt syötetty meille tänne Kanta-Hämeeseen, ja me itse päätämme miten sitä palloa pompottelemme. Itse uskon vahvasti, että potkaisemme yhdessä näyttävän maalin.

15. kesä, 2021

Lasten ja nuorten vakava väkivaltarikollisuus sekä kiusaaminen ovat puhuttaneet runsaasti julkisessa keskustelussa. Keskustelun suunta on kääntynyt ja enää ei pohdita vain rangaistuksia, vaan etsitään laaja-alaisempia ratkaisuja.

Erityispiirteiden, kuten oppimis- ja tarkkaavaisuusvaikeuksien, varhaisempi tunnistaminen ja näistä johtuvan häpeän tunteen hälventäminen sekä omien vahvuuksien löytäminen, tunnetaitojen opettelu, turvallinen ryhmä ja luotettavat aikuiset, joille lapset ja nuoret uskaltavat kertoa vaikeista asioista, ovat kaiken lähtökohta. Surullisinta ovat tilanteet, joissa lapsi on yrittänyt kertoa aikuiselle kiusaamisesta, mutta häntä ei ole otettu vakavasti ja tilanne on pahentunut. Lapset ja nuoret etsivät paikkaansa vertaisryhmissä koko ajan ja erilaisia ryhmiä muodostetaan myös koulun ja vapaa-ajan ohjattujen harrastusten ulkopuolisissa ryhmissä. Kiusaaminen on ryhmäilmiö ja lasten ja nuorten roolit vertaissuhteissa saattavat vaihdella kiusaajasta kiusatuksi tai sivusta katsojaksi.

Riitatilanteet kuuluvat lasten ja nuorten arkeen. Heille ne ovat paikkoja oppia kertomaan mielipiteitään, etsiä omaa ääntään ja harjoitella tunnetaitoja. Oleellista on, että tilanteet selvitetään. Pitkittynyt ja vakava väkivalta kertoo aina siitä, että aikuiset ovat myöhässä. Tutkimukset kertovat hälyttävää viestiä kiusaamiskokemusten ja syrjäytymisen yhteydestä. Vankilassa toistuu kertomukset kiusaamisesta ja kiusatuksi tulemisesta. Ellemme puutu tähän, hintalappu on inhimillisesti ja taloudellisesti kova. Kouluterveyskyselyjen mukaan 6,4 % koululaisista kokee viikoittain kiusaamista. Tuo luku suhteutettuna peruskoululaisten määrään tarkoittaa 35 872 lasta ja nuorta. Yksi syrjäytynyt maksaa noin 1,2 miljoonaa, joten meillä ei yksinkertaisesti ole varaa ohittaa näitä tilanteita. Me tiedämme, että vakavammatkin tilanteet voidaan selvittää siten, että lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi saadaan palautumaan ajan kanssa.

Vakavan väkivallan selvittäminen vaatii yhteistyötä huoltajien, koulun, lastensuojelun, poliisin, järjestöjen sekä nuorisotyön kesken. Lapset ja nuoret liikkuvat eri ympäristöissä ja me aikuiset olemme yhdessä vastuussa lapsistamme huolimatta siitä, missä organisaatiossa työskentelemme.  Oleellista kiusaamiseen puuttumisessa on se, että joku taho ottaa vastuun prosessista kokonaisuutena ja varmistaa, että tilanne selvitetään loppuun asti. Uusia menetelmiä tai työryhmiä emme kaipaa, keinoja jo on, nyt kaikki riippuu tahdosta. Yhteenkään kiusaamistilanteeseen ei ole nopeaa ja helppoa ratkaisua, vaan niiden selvittäminen vaatii aikaa, ymmärrystä ja osaamista.

 

Julia Saarholm, tutkimuskoordinaattori, rikosseuraamusalan sosionomi YAMK, Helsinki

 

Juha Hiltunen, projektityöntekijä, sairaanhoitaja YAMK, Riihimäki

 

Miikka Kortelainen, hankekoordinaattori, sairaanhoitaja, Kajaani

28. touko, 2021

Sosiaaliasiamies otti juuri selvityksessään voimakkaasti kantaa Riihimäen päihdehoidon tilanteeseen. Erityisesti terveyskeskuksen tuottama MPY sai voimakasta kritiikkiä. Pyyhkeitä tuli hoidon saavutettavuudesta, hoitoon pääsystä sekä erityisesti laitoshoitoon pääsystä. Suora lainaus selvityksestä: ”Riihimäen seudun osalta minulle on useamman vuoden ajan välittynyt, etteivät MPY:n palvelut vastaa asiakkaiden tarpeisiin sisällön tai saatavuuden suhteen.” Olen itse saanut lukuisan joukon viestejä huolestuneilta kaupunkilaisilta, joille päihdepalveluiden heikko tilanne näyttäytyy arjen tuskana. Päihdesairaus kun sairastuttaa myös käyttäjän läheiset.

Olen itse tuonut esiin useissa eri yhteyksissä päihdehoidon kehnon tilanteen ja pohtinut, olisiko järkevämpää kaupungin itse tuottaa kaikki päihdepalvelut Riihimäellä? Sote uudistus on nyt maaliviivoilla ja ei ehkä ole järkevää lähteä rakenteellisia uudistuksia perustasolla tekemään, mutta emme voi missään tapauksessa odottaa hyvinvointialueen nopeasti ratkaisevan Riihimäen päihdehoidon tilanteen vaan meidän on aktiivisesti ja pikaisesti etsittävä ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi. Sosiaali- ja terveyslautakunta pyysikin nyt terveyskeskuskuntayhtymältä selvitystä MPY:n palvelujen korjaamiseksi.

Riihimäellä ongelma on tällä hetkellä MPY:n pulmien lisäksi palveluiden pirstaleisuus. Toimijoita on useita ja asiakas joutuu palveluviidakossa navigoimaan yksin. Ennaltaehkäisevä päihdetyö on kunnan lakisääteistä toimintaa ja Riihimäellä tästä vastaa sosiaali- ja terveyslautakunta. Kaupunki on palkannut yhden työntekijän koordinoimaan ennaltaehkäisevää työtä ja rivakasti onkin toimeen tartuttu. Kartoitus nykytilanteesta ja asukkaiden kokemuksista on käynnistetty ja odotan innolla uusia avauksia aiheesta. Ennaltaehkäisevässä päihdetyössä on huomioitava kaikki ikäryhmät ja työ on aloitettava jo äitiysneuvolassa ja siitä sen on jatkuttava aina ikääntyvien palveluihin saakka. Kokemusasiantuntijoiden käyttäminen ennaltaehkäisevässä työssä etenkin lasten ja nuorten parissa on havaittu hyväksi malliksi ja tätä aloitteeni pohjalta myös Riihimäellä nyt aloitellaan perusopetuksessa.

Ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin hoitaminen ja päihdesairauden hoitaminen on halvempaa kuin hoitamatta jättäminen. Perustason palvelut on saatava kuntoon, jotta vältytään kalliilta erikoissairaanhoidolta. Yksinkertaista, eikö totta? Keinoja on, löytyykö tahtoa.

28. touko, 2021

Riihimäellä väestöllisen huoltosuhteen nousu on koko maata jyrkempi. Tilastokeskus ennustaa, että vuodesta 2020 vuoteen 2040 suhdeluku nousee Riihimäellä 62,3 aina 72,3 saakka. Tämä ennuste pakottaa Riihimäellä pohtimaan koko palveluverkon rakenteellista uudistamista. Ikääntyvän väestön sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö on runsaampaa ja tämä tuo paineen etenkin palvelujen rahoituksen järjestämiselle. Työikäisten vähenemisen myötä kaupunki saa verotuloja vähemmän mutta samaan aikaan sosiaali- terveysmenot kasvavat. Sote uudistus tulee osaltaan tuomaan rahoitukseen ratkaisun, mutta uudistuksen jälkeenkin kunnalla säilyy vastuu terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Tämä vastuu on myös kannettava, jotta voidaan säästää tulevan hyvinvointialueen kustannuksia.

Maatamme vaivaa nyt massiivinen hoitajapula. Sanotaan, että raha ei ole ratkaisu tähän ongelmaan. Tästä olen eri mieltä. Hoitajien työhyvinvoinnin parantaminen, työn vastuullisuutta vastaava palkka sekä johtamisen ongelmien ratkaiseminen ovat avainasemassa hoitajapulan paikkaamisessa. Hallitus on tällä kaudella jo lisännyt hoitajakoulutuksen aloituspaikkoja ja nyt onkin tehtävä alasta vetovoimainen. Raha on tähän ratkaisu.

Ikääntyminen tuo mukanaan usein terveydellisiä vaivoja, näiden ennaltaehkäisy on tärkeää ja Riihimäellä onkin tähän ansiokkaasti panostettu erilaisin keinoin. Tutkin itse viime vuonna kotihoidon kuvapuhelinasiakkaiden kokemuksia palvelusta ja tulos yllätti positiivisesti. Palvelunkäyttäjät kokivat palvelun erinomaiseksi ja helpoksi käyttää. Robotiikan pääkaupungissa onkin otettava hyvinvointiteknologiaa laajasti käyttöön hoivatyön yhteyteen.

Yhteisöllistä asumista ja perhehoitoa olisi syytä kehittää, jotta palvelutarjottimelle saadaan erilaista välimallin tuettua asumista. Emme kuitenkaan saa unohtaa palveluasumista, sillekin on kasvava tarve. Ikääntyvien ihmisten yksinäisyyteen on pohdittava ratkaisuja yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Matkakeskukseen nouseva riksulaisten kohtaamispaikka on oiva keino tuoda eri-ikäisiä ihmisiä samaan paikkaan.

Tutustuin itse valtuustokauden ensitöikseni Riihimäen kotihoitoon ja toin tällöin voimakkaasti esiin silloiset ongelmat. Työ sosiaali- ja terveyslautakunnassa kotihoidon tilanteen parantamiseksi on kantanut hedelmää ja tilanne on muuttunut parempaan, mutta ei kuitenkaan läheskään valmiiksi. Kotihoitoa on tällä hetkellä syytä tarkastella erityisellä tarkkuudella palveluasumisen hoitajamitoituksen vuoksi. On olemassa riski, että vähät hoitajat siirtyvät kotihoidosta palveluasumisyksiköihin. Siksi kotihoitoa on jatkuvasti kehitettävä.

Uskon, että päättäjien keskuudessa, myös tulevaisuuden päättäjien, on vankka konsensus ikääntyvän väestön huomioimisesta. Yhteistyöllä ja asiantuntijuudella saamme varmasti hyvää aikaiseksi. Sote uudistus tulee muuttamaan myös ikääntyvien palveluiden rakennetta, mutta me emme saa tuudittautua siihen ja unohtaa kaupungin vastuuta huolehtia ikääntyvistä riihimäkeläisistä jo nyt.