12. kesä, 2017

KOTIIN ANNETTAVA HOITO ON TULEVAISUUDEN HOITOMUOTO

Valtakunnallisesti on viime aikoina käyty, ajoittain kiivastakin, keskustelua kotihoidon resursseista ja laadusta. Tätä keskustelua on syytäkin käydä ja kotiin annettavan hoidon tarkastelu tulee olla nykypäivänä kriittistä. Kotiin annettava hoito on jo nyt ja tulee olemaan tulevaisuudessa erittäin tärkeässä roolissa perusterveydenhuollon saralla. Terveyskeskussairaaloissa, palveluasumisessa ja muissa pitkäaikaishoitolaitoksissa hoitopäivät ovat viime vuosina tasaisesti vähentyneet ja painopiste on muuttunut enemmän kotiin annettavan hoidon suuntaan. Tähän on selkeä syy. Kotiin annettava hoito on huomattavasti halvempaa kuin laitoshoito. On kuitenkin muistettava muutama tärkeä seikka, kun hoidon painopistettä muutetaan.

Ensinnäkin, kun sairaaloista kotiutetaan ihminen kotiin ja hänelle on jatkohoitosuunnitelmassa määritelty tarve kotihoidolle, joko tilapäisesti tai pysyvästi, on kotihoidon kotiutustiimissä oltava alusta asti tarkat tiedot ihmisen terveydentilasta ja hoidontarpeesta. Sairaalan, oli se sitten erikoissairaanhoidon yksikkö tai perusterveydenhuollon yksikkö, on keskusteltava tiiviisti kotiutustiimin kanssa. Kotihoidon kotiutustiimin on pystyttävä ottamaan ihmisen kokonaishoidosta vastuu nopeasti. Siksi tarvitaan yhtenevät potilastietojärjestelmät sekä saumaton tiedonvaihto.

Kotiin annettava hoito on organisoitava kitkattomasti ja operatiivisen toiminnan on oltava ketterää. Päivittäisen, operatiivisen työn organisointi ja johtaminen on oltava hoitotyön rautaisen ammattilaisen käsissä. Kotihoidon päivittäisen työnjaon on myös oltava riittävästi resursoitu ja tässä tärkeässä työssä on myös oltava hoitotyön ammattilaisia. Operatiivisen johdon ja etenkin työnjakajien on tunnettava henkilökuntansa niin hyvin, että päivittäin, nopeastikin muuttuvissa tilanteissa, pystytään reagoimaan riittävällä tehokkuudella.

Nykyteknologia on otettava tehokkaaseen käyttöön. Digitalisaation myötä on kotiin annettavalle hoidollekin räätälöity erilaisia mobiiliohjelmistoja, jotka nopeuttavat ja helpottavat sekä yksittäisen hoitajan, että koko organisaation työtä. Tähän digiloikkaan on kuntienkin pystyttävä vastaamaan.

Kotiin annettavaa hoitoa on myös alettu kategorisoimaan. On olemassa kotisairaaloita, kotisairaanhoitoa, kotihoitoa, kotihoivaa. Nyt jo usean sairaanhoitopiirin alueella on ensihoitoon kytketty ”yhden miehen” yksiköitä, joilla mahdollisuus tehdä ns. vieridiagnostiikkaa hyvinkin pitkälle jo ihmisen kotona. Mobiiliyhteyksien avulla myös lääkäri on realiajassa mukana ihmisen hoidossa. Mielestäni kaikki kotiin annettava hoito on rakennettava kunnissa tai kuntayhtymissä yhden katon alle. On aivan turhaa resurssien tuhlausta, jos kotihoidon ja kotihoivan järjestää yksi organisaatio ja vaativamman sairaanhoidon joku toinen palveluntuottaja. Yhteistyö sairaanhoitopiirien ensihoidon kanssa on saatava sujuvaksi. Esimerkiksi niin, että kun ensihoito jättää ihmisen kuljettamatta sairaalaan, ilmoittavat he suoraan kotihoidolle asiasta. Tällöin kotihoito pystyy mahdollisuuksien mukaan jo saman tien käydä tarkistamassa ihmisen voinnin. Kuntien kotihoitoon voitaisiin mielestäni myös perustaa tehokkaita yksiköitä, joilla olisi valmius pitkällekin menevän työdiagnoosin sekä hoidon tekemiseen.

Kotiin annettava hoito on vaativaa hoitotyötä. Siinä myös erot eri ammattiryhmien välillä kapenee. Lähihoitajat tekevät pitkälle samoja tehtäviä kuin sairaanhoitajat mutta sairaanhoitajat toki kantavat vastuun ihmisen kokonaishoidosta. Kotiin annettava hoito on myös vaativaa. Kun mennään ihmisen kotiin, ei koskaan voida olla varma mitä oven takana odottaa. Myös kotihoidon asiakkaat ovat nykyään huonokuntoisempia ja vaativampia kuin ennen. Siksi kotiin annettavaa hoitoa työkseen tekevät henkilöt ovatkin terveydenhuollon ammattilaisia, joilla on kyky toimia moniosaajana sekä valtaisa paineensietokyky. He ovat joustavia ja pystyvät reagoimaan nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Heillä on myös loistava kliininen silmä, jolla pystyvät lukemaan ihmisen nenänpääindeksiä tehokkaasti. Hoitajat, jotka tekevät työkseen kotihoitoa, eri muodoissaan, ovat mielestäni se tulevaisuuden hoitotyön voimavara, jota kaikkien palveluntuottajien on osattava arvostaa, myös taloudellisin panostuksin.

Kotiin annettava hoito on kunnissa pystyttävä järjestämään kustannustehokkaasti ja siihen on resursoitava riittävästi henkilökuntaa ja välineitä, jotta hoito saadaan sille kuuluvalle tasolle. Kotiin annettavan hoidon asiakkaat muuttuvat entistä vaikea hoitoisimmiksi ja vaativat myös hoitajalta ja palveluntuottajalta entistä enemmän.

Mikäli kotiin annettava hoito on kunnassa organisoitu hyvin ja ketterästi, tuo se kunnalle säästöjä päivystyskäyntien vähenemisen, ensihoidon kustannusten pienenemisen sekä laitoshoitopäivien vähenemisen myötä. Tähän todellakin pitää panostaa.