23. maalis, 2018

KASVUPALVELULAKI JÄÄNYT PAHASTI SOTEUUDISTUKSEN VARJOON

Nyt koko Suomi mellastaa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen ympärillä ja tätä hirvittävän vaikeaa muutosta yritetään ymmärtää, kuka mitenkin päin. Taustalle on nyt jäänyt maakuntauudistuksen mukanaan tuoma valtionhallinnon toimintojen siirto maakunnille ja osaksi kunnille. Tämä uudistus tulee siirtämään TE-toimistojen, ELY-keskusten ja joidenkin muiden valtionhallinnon toimijoiden tehtäviä maakuntiin vuoden 2020 alusta. Samassa yhteydessä toteutetaan laaja kasvupalvelu-uudistus, kun nykyiset TE- ja yrityspalvelut yhdistetään kasvupalveluksi ja tuotantoa avataan kilpailulle. Maakunnat vastaavat jatkossa myös aluekehittämisestä. Maakunnat tulevat tulevaisuudessa vastaamaan 25 tehtäväalan toiminnoista. Tästä melkoisen suuresta muutoksesta ei ole paljon ääntä pidetty.

Palvelut tuotetaan kilpailullisella tuotantomallilla. Uusi palvelurakenne ja asiakkaan valinnanvapaus tulevat tuomaan yksityiset toimijat näille aiemmin valtion virkamiesten vastuulla oleville sektoreille. Suomeksi siis työttömät heitetään nyt yksityisten yritysten armoille. Maakunnat eivät nykytiedon valossa tule saamaan verotusoikeutta, joten valtion maakunnille heittämä raha on riitettävä kaikkiin maakunnan tehtäviksi määriteltyjen asioiden hoitamiseen. Soteuudistus tulee lisäämään sosiaali- ja terveysmenoja maakunnassa. Nämä palvelut ovat lakisääteisiä, joten siis nämä palvelut on ensisijaisesti maakunnan tuotettava. Sen sijaan työllisyyspalvelut voidaan jättää maakunnassa rahanpuutteen vuoksi hoitamatta. Tämähän tulee johtamaan katastrofaaliseen lopputulemaan.

Kunnille tulee jäämään edelleen lainsäädännöllinen vastuu työllisyyden hoidosta ja edistämisestä sekä kuntouttavan työtoiminnan järjestämisestä kunnan alueella. Näin ollen kokonaisuus työllisyyden hoidossa jää hyvin hajanaiseksi ja ihmisten juoksuttaminen eri luukuilla hakemassa palveluitaan tulee jatkumaan ja jopa lisääntymään. Olisiko järkevää antaa kunnille kokonaan vastuu työllisyydenhoidosta? Kunnilta löytyy kannustinkeinoja, elinkeinoelämän paikallinen tuntemus ja erityisesti lähipalvelut. Tarvittaessa voitaisiin tuotantoa tehdä yhdessä lähikuntien kanssa kuntayhtymämallin mukaisesti. Tämä työllisyyspalveluiden pirstaloituminen on mielestäni vakava uhka ja vastuu tulisi jatkossakin olla yhdessä kädessä, oli se sitten kunta tai maakunta. Tämän huolen ovat esittäneet maamme TE-johtajat jo kesällä 2017. Samassa kyselyssä johtajat ilmoittivat, ettei heidän mielestään uudistuksella tule olemaan työllisyyttä parantavia vaikutuksia.

Yksityisillä yrityksillä tuskin on intressiä puuttua työttömyyden yksilöllisiin juurisyihin ja näin ollen asiakkaan kokonaisuus palvelujen äärellä jää puutteelliseksi.

Ratkaisuna olisi mielestäni työllisyyspalveluiden kokonaisuuden järjestämisvastuun pitäminen yhdellä toimijalla ja palveluiden markkinoiden avaamatta jättäminen. Näin taataan tulevaisuudessakin tehokkaat työllisyyspalvelut.