2. touko, 2019

PIDETÄÄN LAPSISTAMME HUOLTA

Eriarvoisuuden lisääntyminen Suomessa on aiheuttanut myös vakavan riskin lasten ja nuorten aikaiselle syrjäytymiselle. Lähes 15 prosenttia lapsista elää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. Köyhyys näyttää periytyvän ja sitä kautta haavoittavan useita sukupolvia. Yksinhuoltajat ovat kaikkein vaikeimmassa tilanteessa. Työttömyys, pitkäaikaissairaus tai muu perheen tasapainoa heilauttava tilanne saattaa romuttaa perheen talouden pitkäksi aikaa. Tästä kärsivät myös lapset. Pirstaleinen sosiaaliturvajärjestelmä ja tukiviidakossa suunnistaminen tuottaa vähävaraiselle perheelle epävarmuutta ja turvattomuutta, joka heijastuu myös lapsiin. Vähävaraisuus ja siitä johtuva syrjään jääminen, kiusaaminen ja yksinäisyys on lisääntynyt. Osalta lapsista puuttuu mahdollisuus kehittyä kykyjensä mukaisesti. Asuinalueet jakautuvat ja koulut profiloituvat tämän kehityksen seurauksena, lasten sosiaaliset suhteet ja yhteisöt kapenevat. Peruskoulun jälkeiseen opiskeluun ei kaikilla perheillä ole varaa ja tämä vaarantaa vakavasti nuoren kehityksen. Lapsiperheköyhyys vaikuttaa myös lasten mahdollisuuksiin harrastaa.

Kaikki edellä esitetyt heikentävät lapsen ja nuoren hyvinvointia. Yksinäisyys, masennus, ylipaino, päihteiden käyttö, häiriökäyttäytyminen ovat lapsen oireita perheen pahoinvoinnista. Vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat heijastuvat lapsen koulumenestykseen. Lapsuus ja nuoruus päihdeongelmaisen vanhemman kanssa on vakava riski lapsen ja nuoren terveydelle ja kehitykselle. Perheissä koetut päihdehaitat ovat yksi niistä mekanismeista, joiden kautta terveyshaitat kasautuvat ja jotka voivat johtaa riskiin periä huono-osaisuutta edellisiltä sukupolvilta.

Olen nähnyt työssäni akuuttihoidon parissa, kuinka yhä nuoremmat lapset tuodaan ensihoidon toimesta sairaalan päivystykseen, tiedottomassa tilassa ja henkeä pelastavien hoitotoimenpiteiden jälkeen ryhdytään pohtimaan ja selvittämään, mitä ainetta lapsi on nauttinut. Tämän jälkeen alkaakin sosiaalityöntekijöiden työ selvittää lapsen kotitilanne. Myös vankiterveydenhuollossa olen haastatellut alaikäisiä poikia, joiden elämässä ei ole välttämättä ollut yhtään turvallista kontaktia aikuiseen. Tämä alkaa hirvittämään jo lähes kaiken kokenutta ammattilaistakin.

SOSTE:n arvioiden mukaan vuosien 2015–2018 lainsäädäntömuutosten aikaansaama taloudellinen kehitys on pienituloisissa lapsiperheissä kielteisempi kuin väestöllä keskimäärin. Edellisen hallituskauden leikkaukset ja indeksijäädytykset ovat osuneet erityisesti pienituloisiin lapsiperheisiin. Tehdyt leikkaukset lisäävät ja monessa tapauksessa pitkittävät pienituloisten kotitalouksien riippuvuutta toimeentulotuesta. Me-säätiö on arvioinut, että maassamme on tällä hetkellä jo yli 60 tuhatta nuorta ”syrjässä”. Tämän syrjäytymisen kustannuksia yhteiskunnalle on todella vaikea arvioida, mutta asiantuntijat puhuvat joka tapauksessa miljardeista. Taloudellisen menetyksen lisäksi täytyy muistaa, että puhumme lapsen ja nuoren elämästä ja siihen liittyvästä inhimillisestä kärsimyksestä.

Miten perheitä ja sitä kautta lapsia ja nuoria voidaan auttaa? Mielestäni ensimmäinen ja tärkein keino on katkaista eriarvoistumisen tie. On taattava valtiovallan turvaamana hyvinvointia kaikille. Varhaiskasvatukseen, perusopetukseen sekä toisen asteen koulutuksen maksuttomuuteen on tukevan hallituksen löydettävä rahoitus.

Perhekeskukset on saatava toimimaan. Perhekeskus on palvelujen kokonaisuus, joka sisältää lapsille ja perheille suunnatut hyvinvointia ja terveyttä edistävät, kasvua ja kehitystä edistävät sekä varhaisen tuen ja hoidon palvelut. Perhekeskukseen kuuluvat: äitiys- ja lastenneuvolan sekä ehkäisyneuvolan terveydenhoitajan ja lääkärin palvelut, lapsiperheiden perhetyö ja kotipalvelu, puhe-, toiminta- ja fysioterapeutin sekä ravitsemusterapeutin palvelut, kasvatus- ja perheneuvolan psykologin ja sosiaalityöntekijän palvelut, lastenvalvojien palvelut, lapsiperheiden sosiaalityö, erikoissairaanhoidon asiantuntemusta ja lastensuojelun tukea, avointen kohtaamispaikkojen toiminta. Perheet saavat tarvitsemansa avun helposti ja joustavasti. Perhekeskukseen voidaan liittää myös varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen toimintoja. Tärkein asia on saattaa lapsi keskiöön ja tuottaa lapsen tarvitsemia palveluita matalalla kynnyksellä ilman organisaatioiden välistä pallottelua.

Nyt elämme hetkessä, jolloin maassamme pohditaan suuntaa seuraaviksi vuosiksi. Arvotamme asioita ja pohdimme mikä saa maksaa ja minkä verran. Nyt on hyvä hetki pysähtyä ja hetki miettiä, millaisen tulevaisuuden me Suomeen haluamme? Pidämmekö huolta kaikista heikoimmista, eli lapsistamme? Osaammeko ajatella vuosia eteenpäin ja pohtia miten nyt tehdyt ratkaisut vaikuttavat tulevaisuuteen ja etenkin lapsiimme?