2. elo, 2019

KOKOOMUKSEN TAHTO JA TODELLISUUS EIVÄT KOHTAA

Kansanedustaja Timo Heinonen on selvästi viettänyt lomaansa kirjaillen mielipiteitään Aamupostiin. Hyvä niin, keskustelua tarvitaan. 24.7. Heinonen kirjaili vanhustenhoidosta ja sen laadun parantamisesta ja hoitajamitoituksen kirjaamisesta lakiin. Muutama muistutus takavuosilta Heinoselle on nyt tarpeen.

Hoitajamitoitus oli jo tulossa lakiin vuoden 2012 budjettineuvotteluissa, mutta kokoomuksen vaatimuksesta asiassa päädyttiin vesitettyyn kompromissiin. Seuraava hallitus, kokoomuksen vaatimuksesta yritti heikentää hoitajamitoitusta lähes ensitöikseen vuonna 2015. Hallitus kiersi ikuisuuskiistaa vanhushoivan työntekijöiden määrästä uudella laatusuosituksella. Kesällä 2017 jälleen kokoomuksen johdolla hallitus vähensi hoivahenkilöstön määrää ympärivuorokautisessa hoidossa. Henkilöstömitoitukseen alettiin laskea entistä joustavammin perustein huolenpitoon osallistuvaa henkilöstöä niin, että mukaan laskettiin myös muut kuin alalle koulutetut työntekijät. Tilanteen muututtua akuutisti ja hoitajamitoitus nousi vuoden 2019 alussa jälleen voimakkaasti esiin, oli kokoomus ainoana puolueena tätä vastaan.

Sipilän hallituksen sote sekoilun seurauksena, missä siis kokoomus sai lehmänkaupalla keskustan kanssa laajan valinnanvapauden kirjattua hallituksen esitykseen ja näin ollen turvattua yksityisten, monikansallisten pörriäisten ja muiden veroja muualle kuin Suomeen maksavien terveysjättien toiminnan kasvattamisen unohtaen nimenomaan hoidon laadun ja jopa potilasturvallisuuden.

2018 lopussa tilanne sitten räjähti silmille ja Aluehallintovirastot sekä Valvira joutuivat puuttumaan näiden kokoomusten lempilasten toimintaan. Tätäkin kirjoittaessa on viranomaisilla työpöydät täynnä valituksia potilasturvallisuuden vaarantamisista ja jopa selvitettävänä epäselviä kuolemantapauksia.

Vasemmistoliitto on ajanut lakiin kirjattavaa hoitajamitoitusta jo vuosia. Siinä Heinonen on oikeassa, että kaikki asiakkaat eivät tarvitse tietenkään samantasoista hoitoa. Toimintakykyä tulee arvioida jo palveluntarpeenarviota tehtäessä. Esimerkiksi RAI-mittari on tähän oiva työkalu. Sen käyttö vaatii myös resurssia, jotta sen tekemisestä olisi ikäihmiselle myös hyötyä, hoitoa suunnitellessa.

Hoidon laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Vanhuksen saadessa turvallista, laadukasta hoitoa terveydenhuollon ammattihenkilöiltä, tullaan säästämään silkkaa rahaa, kun ei tarvitse turvautua kalliisiin ja raskaisiin erikoissairaanhoidon palveluihin.

Kokoomuksestahan siirtyi useampi sote valmistelussa mukana olevia henkilöitä yksityisten terveysjättien palveluksen tietoisena sen hetkisistä hallituksen suunnitelmista. Näin ollen kärkitieto siirtyi pörriäisten haltuun. Todella mukava, että Heinosen ja kokoomuksen takki on kääntynyt ja nyt vanhusten hoidon laatu ja riittävät resurssit alkavat kiinnostaa.

Nykyinen vasemmistohallitus saa tämänkin asian hoidettua pikapuoliin. On myös muistettava, että riittävä hoitajien määrä on varmistettava myös esimerkiksi kotihoidossa. Tähän ratkaisu olisi meille hoitajille taattava riittävä, työn vastuullisuutta vastaava palkkataso. Hoitajia on myös saatava koulutettua lisää ja työstä tehdä houkuttelevaa. Asia ei suinkaan ole yksinkertainen, eikä päätöksiä siitä ole syyt tehdä hutiloiden, kuten edellisellä hallituksella oli lainvalmistelussa tapana.