9. touko, 2020

PÄIHDEHAITTOJEN HOITAMINEN KANNATTAA AINA, ETENKIN POIKKEUSOLOISSA

Juuri julkaistu Suomen Akatemian rahoittama ja Itä-Suomen yliopiston, THL:n ja Aalto-yliopiston tutkijoiden toteuttamassa Siun sote - Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän alueella tehty tutkimus antaa osaltaan selkeän viestin siitä, kuinka tärkeää on panostaa päihdehoitoon. Tutkimuksen mukaan päihdepalvelujen saaminen pienentää sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaiskustannuksia ja kuolemanriskiä alkoholiongelmaisilla henkilöillä. Päihdepalvelujen piirissä olevien alkoholiongelmaisten keskimääräiset sote-kustannukset olivat viiden vuoden aikana 53 prosenttia matalammat verrattuna päihdepalvelujen ulkopuolelle jääneisiin. Aiempien tutkimusten mukaan vain murto-osa alkoholiongelmaisista on päihdepalvelujen piirissä. Kuitenkin he ovat myös yksi tunnetusti kalleimmista ja paljon sote-palveluja käyttävistä asiakasryhmistä. Alkoholihaitat kasautuvat usein muiden mielenterveys- ja sosiaalisten ongelmien kanssa, mikä puolestaan johtaa suurempaan palvelujen tarpeeseen ja hoidon kustannuksiin. Päihdehoidon ulkopuolelle jääminen kasvattaa hoidon kokonaiskustannuksia ongelmien komplisoituessa ja päätyessä erikoissairaanhoidon hoidettaviksi. Päihdeongelmat tulisikin tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja pääsy päihdepalveluihin tulisi varmistaa hoidon kokonaiskustannusten pienentämiseksi.

Mitä enemmän panostamme perustason päihdepalveluihin, sitä enemmän säästämme rahaa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa pääsemme tekemään intervention päihdeongelmiin sitä vähemmän joudutaan käyttämään raskaita ja kalliita erikoissairaanhoidon palveluita ja inhimillinen kärsimys pienenee. Perustasolla tällä hetkellä törmäämme usein päihdepalvelujen pirstaleisuuteen. Organisaatiokeskeinen ajattelu ja asiakkaan mahdolliset muut somaattiset-, mielenterveys- ja sosiaaliset ongelmat estävät päihdehoitoon pääsyyn, kun eri toimijat eivät pysty yhteistyöhön. Organisaatiopoteroista olisi päästävä yhteisiin pöytiin, joissa asiakas ongelmineen on keskiössä. Päihdehuoltolain 7§:n mukaan päihdepalveluja on annettava asiakkaan ja hänen läheisten tarpeen mukaan.

Kun nyt elämme poikkeustilassa, joka sinällään luo epävarmuutta ja pelkoakin tulevaisuudesta, on tärkeää löytää keinoja auttaa päihdehaitoista kärsiviä ihmisiä. Lomautukset ja irtisanomiset sekä sosiaalisten kontaktien puute näkyvät jo nyt ja tulevaisuudessa yhä enemmän päihdehaittojen lisääntymisenä. Nostaisin työikäisten lisäksi erityisesti esiin lapset, nuoret ja etenkin ikäihmiset. Siis kaikenikäiset ryhmät tulevat tarvitsemaan päihdepalveluita runsaammin kuin aiemmin.

Nyt jo mietitään keinoja, miten taloutta pandemian jälkeen tasapainotetaan. On vältettävä 1990-luvun virheet. Kohorttitutkimus, missä on seurattu vuonna 1987 syntyneiden elämää, antaa selkeän kuvan, miten 90-luvun laman jälkeiset leikkaustoimet mm. sosiaali- ja terveyspalveluihin ovat vaikuttaneet hyvin negatiivisesti etenkin päihde- ja mielenterveyssaralla tutkittaviin. Lasku näistä toimista maksetaan nyt. Nyt onkin kunnissa otettava katse yli vuotuisen budjettiraamin ja nähtävä pidemmälle tulevaisuuteen. Valtakunnan ja etenkin kuntien talous kärsii mittavan kolauksen koronaviruksesta, mutta talouden korjaustoimia suunnitellessa on nostettava keskiöön perus- ja ihmisoikeudet, joiden toteutuminen on jo sinällään vaikuttavaa politiikan tekoa. Päihdehoito on jokaisen suomalaisen perusoikeus, myös poikkeusoloissa.