27. huhti, 2021

PALVELUIDEN TULEE OLLA SIELLÄ MISSÄ NUORETKIN OVAT (yhdessä Julia Saarholmin kanssa)

Nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat olleet julkisessa keskustelussa pinnalla. Nuorisopsykiatrian ja erikoissairaanhoidon jonot ovat mittavat ja usein kuulee tarinoita siitä, että nuorta ja perhettä pompotellaan arvioinnin ja kielteisten hoitopäätösten välillä. Nuoret odottavat kuulluksi tulemista, mutta liian usein nuoret jäävät eri sektorien väliin, kun heitä ohjataan eteenpäin. Vanhemmat joutuvat taistelemaan nuortensa palveluiden puolesta ja joutuvat usein Ulla Särkikankaan 2020 väitöstä lainaten ”projektinjohtajiksi” anoessaan palveluita sekä siirtäessään tietoa eri viranomaisten välillä. Viimeisimmän Nuorisobarometrin vastauksista voimme lukea myös nuorten tyytymättömyyden etenkin terveyspalveluiden saantiin.

Erityisen huolissaan pitää olla nuorten päihdehoidon tilanteesta. Yhä nuoremmat ajautuvat käyttämään laittomia päihteitä ja vakavia riippuvuuksia pääsee syntymään. Nuorten päihteistä johtuvat psykiatriset ongelmat sekä huumausainekuolemat ovat myös yleistyneet. On usein vaikea hahmottaa, kumpi on ensin. Mielenterveysongelmat, joita nuori itse lääkitsee päihteillä, vai päihdeongelma, joka johtaa mielenterveyden problematiikkaan. Se ei saa olla este hoidolle, vaan nuorta on hoidettava yksilölliset tarpeet huomioiden kokonaisvaltaisesti. Nuorille erityisesti räätälöityä päihdehoitoa on maassamme vähän ja sen saatavuus on heikkoa. Siksi perustason varhainen puuttuminen ja hoito on tärkeää. Panostukset ennaltaehkäisyyn ja nopeaan perustason hoitoon tulee kunnalle halvemmaksi kuin raskaiden, korjaavien erityispalveluiden käyttö. Nuorten kanssa kohtaamisessa myös koulutettujen kokemusasiantuntijoiden osaamista voitaisiin ottaa käyttöön nykyistä enemmän työparina muiden ammattilaisten kanssa. Tämä lisää kohtaamisen tasavertaisuutta ja nuoren kokemusmaailman aitoa ymmärrystä, mikä voi edistää erilaisten hoidollisten toimien vaikuttavuutta.

Eri puolella Suomea on tehty kokeiluja, joissa koulun henkilökuntaa ja oppilashuoltoa on koulutettu lyhytterapia menetelmiin, kuten IPC ja CoolKids. Menetelmien lähtökohtana on se, että nuori saa heti apua nopeasti omassa tutussa kouluympäristössään. Lyhytterapia menetelmistä on saatu erittäin hyviä tuloksia. Resursseja tuleekin kohdentaa tällaisten työmenetelmien käyttöön etenkin silloin, kun arkinen kohtaaminen ei riitä mutta solmut saattavat aueta, kun aikuisella on aikaa kuunnella. Nuorten ja perheiden jatkuva ohjaaminen luukulta toiselle on lopetettava ja nuorten tulee saada tukea heille luonnollisista ympäristöistä. Näin ehkäistään ongelmien kärjistymistä, tuetaan nuoruutta ja vähennetään erikoispalveluihin kohdistuvaa painetta. Nuoruus on toiseksi suurinta aikaa ihmiselämässä, jolloin aivot vielä kehittyvät. Me aikuiset valitettavan usein unohdamme, mitä nuoruus ja nuoruudessa olevat haasteet ovat. Nuorten ajatukset ja tunteet tulee ottaa vakavasti ja tarjota turvallisten aikuisten läsnäoloa nuorille ominaisissa ympäristöissä.

Juha Hiltunen, sairaanhoitaja YAMK, projektityöntekijä, Rikosseuraamuslaitos

Julia Saarholm, rikosseuraamusalan sosionomi YAMK, tutkimuskoordinaattori ja sovittelija, Aseman Lapset ry