15. kesä, 2021

LASTEN JA NUORTEN VÄKIVALLAN TORJUNTA VAATII YHTEISTYÖTÄ (yhdessä Julia Saarholmin ja Miikka Kortela

Lasten ja nuorten vakava väkivaltarikollisuus sekä kiusaaminen ovat puhuttaneet runsaasti julkisessa keskustelussa. Keskustelun suunta on kääntynyt ja enää ei pohdita vain rangaistuksia, vaan etsitään laaja-alaisempia ratkaisuja.

Erityispiirteiden, kuten oppimis- ja tarkkaavaisuusvaikeuksien, varhaisempi tunnistaminen ja näistä johtuvan häpeän tunteen hälventäminen sekä omien vahvuuksien löytäminen, tunnetaitojen opettelu, turvallinen ryhmä ja luotettavat aikuiset, joille lapset ja nuoret uskaltavat kertoa vaikeista asioista, ovat kaiken lähtökohta. Surullisinta ovat tilanteet, joissa lapsi on yrittänyt kertoa aikuiselle kiusaamisesta, mutta häntä ei ole otettu vakavasti ja tilanne on pahentunut. Lapset ja nuoret etsivät paikkaansa vertaisryhmissä koko ajan ja erilaisia ryhmiä muodostetaan myös koulun ja vapaa-ajan ohjattujen harrastusten ulkopuolisissa ryhmissä. Kiusaaminen on ryhmäilmiö ja lasten ja nuorten roolit vertaissuhteissa saattavat vaihdella kiusaajasta kiusatuksi tai sivusta katsojaksi.

Riitatilanteet kuuluvat lasten ja nuorten arkeen. Heille ne ovat paikkoja oppia kertomaan mielipiteitään, etsiä omaa ääntään ja harjoitella tunnetaitoja. Oleellista on, että tilanteet selvitetään. Pitkittynyt ja vakava väkivalta kertoo aina siitä, että aikuiset ovat myöhässä. Tutkimukset kertovat hälyttävää viestiä kiusaamiskokemusten ja syrjäytymisen yhteydestä. Vankilassa toistuu kertomukset kiusaamisesta ja kiusatuksi tulemisesta. Ellemme puutu tähän, hintalappu on inhimillisesti ja taloudellisesti kova. Kouluterveyskyselyjen mukaan 6,4 % koululaisista kokee viikoittain kiusaamista. Tuo luku suhteutettuna peruskoululaisten määrään tarkoittaa 35 872 lasta ja nuorta. Yksi syrjäytynyt maksaa noin 1,2 miljoonaa, joten meillä ei yksinkertaisesti ole varaa ohittaa näitä tilanteita. Me tiedämme, että vakavammatkin tilanteet voidaan selvittää siten, että lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi saadaan palautumaan ajan kanssa.

Vakavan väkivallan selvittäminen vaatii yhteistyötä huoltajien, koulun, lastensuojelun, poliisin, järjestöjen sekä nuorisotyön kesken. Lapset ja nuoret liikkuvat eri ympäristöissä ja me aikuiset olemme yhdessä vastuussa lapsistamme huolimatta siitä, missä organisaatiossa työskentelemme.  Oleellista kiusaamiseen puuttumisessa on se, että joku taho ottaa vastuun prosessista kokonaisuutena ja varmistaa, että tilanne selvitetään loppuun asti. Uusia menetelmiä tai työryhmiä emme kaipaa, keinoja jo on, nyt kaikki riippuu tahdosta. Yhteenkään kiusaamistilanteeseen ei ole nopeaa ja helppoa ratkaisua, vaan niiden selvittäminen vaatii aikaa, ymmärrystä ja osaamista.

 

Julia Saarholm, tutkimuskoordinaattori, rikosseuraamusalan sosionomi YAMK, Helsinki

 

Juha Hiltunen, projektityöntekijä, sairaanhoitaja YAMK, Riihimäki

 

Miikka Kortelainen, hankekoordinaattori, sairaanhoitaja, Kajaani