28. syys, 2021

HUUMEISIIN LIITTYVÄ RIKOLLISUUS ON MUUTAKIN KUIN KÄYTTÖÄ, MYYNTIÄ JA HALLUSSAPITOA

Viime aikoina olen saanut seurata ansiokasta keskustelua huumeiden käytöstä, rikollisuudesta ja huumehoidosta. Tätä keskustelua on varmasti Suomessa kaivattu.

Teen itse työtä valtakunnallisessa sakko- ja lyhytaikaisvankihankkeessa, jonka tavoitteena on vankeusaikaisen päihdekuntoutuksen ja sen vaikuttavuuden lisääminen. Tämän kohderyhmän ihmiset ovat hyvin usein yhteiskuntamme huonoimmassa asemassa olevia, syvälle syrjäytyneitä päihdeongelmaisia. Heille vankeustuomio ja vankeusaika näyttäytyy varikkokäyntinä, jonka aikana saadaan pikainen huolto, jotta radalle on jälleen mahdollista palautua ja säilyä siellä hengissä. Näiden ihmisten arki koostuu pääasiassa päihteiden hankinnasta erilaisin laittomin keinoin. Keinoina ovat omaisuus- ja ryöstörikokset, jopa väkivaltarikokset. Laittomien huumausaineiden ympärillä pyörii valtavat rahasummat ja niiden käyttö vaatii massiiviset laittomat tulot. Näitä käytön rahoitukseen liittyviä massarikoksia ei poliisi ehdi nykyresurssein tutkia ja rikosten uhreille jää aineellisten ja henkisten vaurioiden korjaaminen, usein vakuutusyhtiöiden kautta. Tämä johtaa vakuutusten hintojen nousuun.

Vähenisikö laittomiin päihteisiin liittyvä rikollisuus, jos huumausainepolitiikan kurssia käännettäisiin enemmän hoidolliseen suuntaan, rankaisun sijasta? Jos onnistuttaisiin poistamaan se käyttäjien ympärillä sitkeästi pyörivä yhteiskunnan asettama stigma ja helpottamaan heidän hoitoon pääsyään. Vähenisikö tämä vankilan portissa edestakaisin kulkevien ihmisten määrä, jos hoidolla käyttö vähenisi ja aineiden hankkimiseen ei tarvittaisi enää rikoksia? Esimerkkinä opioidikorvaushoito, jonka vaikutuksia uusintarikollisuuteen on tutkittu ja se on tutkimuksella hyväksi keinoksi todistettu.

Kannabiksen sijaan minä puhuisin kokonaisuudesta.