PUHE KAPUNGINVALTUUSTOSSA 27.9.2021

28. touko, 2021

Sosiaaliasiamies otti juuri selvityksessään voimakkaasti kantaa Riihimäen päihdehoidon tilanteeseen. Erityisesti terveyskeskuksen tuottama MPY sai voimakasta kritiikkiä. Pyyhkeitä tuli hoidon saavutettavuudesta, hoitoon pääsystä sekä erityisesti laitoshoitoon pääsystä. Suora lainaus selvityksestä: ”Riihimäen seudun osalta minulle on useamman vuoden ajan välittynyt, etteivät MPY:n palvelut vastaa asiakkaiden tarpeisiin sisällön tai saatavuuden suhteen.” Olen itse saanut lukuisan joukon viestejä huolestuneilta kaupunkilaisilta, joille päihdepalveluiden heikko tilanne näyttäytyy arjen tuskana. Päihdesairaus kun sairastuttaa myös käyttäjän läheiset.

Olen itse tuonut esiin useissa eri yhteyksissä päihdehoidon kehnon tilanteen ja pohtinut, olisiko järkevämpää kaupungin itse tuottaa kaikki päihdepalvelut Riihimäellä? Sote uudistus on nyt maaliviivoilla ja ei ehkä ole järkevää lähteä rakenteellisia uudistuksia perustasolla tekemään, mutta emme voi missään tapauksessa odottaa hyvinvointialueen nopeasti ratkaisevan Riihimäen päihdehoidon tilanteen vaan meidän on aktiivisesti ja pikaisesti etsittävä ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi. Sosiaali- ja terveyslautakunta pyysikin nyt terveyskeskuskuntayhtymältä selvitystä MPY:n palvelujen korjaamiseksi.

Riihimäellä ongelma on tällä hetkellä MPY:n pulmien lisäksi palveluiden pirstaleisuus. Toimijoita on useita ja asiakas joutuu palveluviidakossa navigoimaan yksin. Ennaltaehkäisevä päihdetyö on kunnan lakisääteistä toimintaa ja Riihimäellä tästä vastaa sosiaali- ja terveyslautakunta. Kaupunki on palkannut yhden työntekijän koordinoimaan ennaltaehkäisevää työtä ja rivakasti onkin toimeen tartuttu. Kartoitus nykytilanteesta ja asukkaiden kokemuksista on käynnistetty ja odotan innolla uusia avauksia aiheesta. Ennaltaehkäisevässä päihdetyössä on huomioitava kaikki ikäryhmät ja työ on aloitettava jo äitiysneuvolassa ja siitä sen on jatkuttava aina ikääntyvien palveluihin saakka. Kokemusasiantuntijoiden käyttäminen ennaltaehkäisevässä työssä etenkin lasten ja nuorten parissa on havaittu hyväksi malliksi ja tätä aloitteeni pohjalta myös Riihimäellä nyt aloitellaan perusopetuksessa.

Ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin hoitaminen ja päihdesairauden hoitaminen on halvempaa kuin hoitamatta jättäminen. Perustason palvelut on saatava kuntoon, jotta vältytään kalliilta erikoissairaanhoidolta. Yksinkertaista, eikö totta? Keinoja on, löytyykö tahtoa.

28. touko, 2021

Riihimäellä väestöllisen huoltosuhteen nousu on koko maata jyrkempi. Tilastokeskus ennustaa, että vuodesta 2020 vuoteen 2040 suhdeluku nousee Riihimäellä 62,3 aina 72,3 saakka. Tämä ennuste pakottaa Riihimäellä pohtimaan koko palveluverkon rakenteellista uudistamista. Ikääntyvän väestön sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö on runsaampaa ja tämä tuo paineen etenkin palvelujen rahoituksen järjestämiselle. Työikäisten vähenemisen myötä kaupunki saa verotuloja vähemmän mutta samaan aikaan sosiaali- terveysmenot kasvavat. Sote uudistus tulee osaltaan tuomaan rahoitukseen ratkaisun, mutta uudistuksen jälkeenkin kunnalla säilyy vastuu terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Tämä vastuu on myös kannettava, jotta voidaan säästää tulevan hyvinvointialueen kustannuksia.

Maatamme vaivaa nyt massiivinen hoitajapula. Sanotaan, että raha ei ole ratkaisu tähän ongelmaan. Tästä olen eri mieltä. Hoitajien työhyvinvoinnin parantaminen, työn vastuullisuutta vastaava palkka sekä johtamisen ongelmien ratkaiseminen ovat avainasemassa hoitajapulan paikkaamisessa. Hallitus on tällä kaudella jo lisännyt hoitajakoulutuksen aloituspaikkoja ja nyt onkin tehtävä alasta vetovoimainen. Raha on tähän ratkaisu.

Ikääntyminen tuo mukanaan usein terveydellisiä vaivoja, näiden ennaltaehkäisy on tärkeää ja Riihimäellä onkin tähän ansiokkaasti panostettu erilaisin keinoin. Tutkin itse viime vuonna kotihoidon kuvapuhelinasiakkaiden kokemuksia palvelusta ja tulos yllätti positiivisesti. Palvelunkäyttäjät kokivat palvelun erinomaiseksi ja helpoksi käyttää. Robotiikan pääkaupungissa onkin otettava hyvinvointiteknologiaa laajasti käyttöön hoivatyön yhteyteen.

Yhteisöllistä asumista ja perhehoitoa olisi syytä kehittää, jotta palvelutarjottimelle saadaan erilaista välimallin tuettua asumista. Emme kuitenkaan saa unohtaa palveluasumista, sillekin on kasvava tarve. Ikääntyvien ihmisten yksinäisyyteen on pohdittava ratkaisuja yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Matkakeskukseen nouseva riksulaisten kohtaamispaikka on oiva keino tuoda eri-ikäisiä ihmisiä samaan paikkaan.

Tutustuin itse valtuustokauden ensitöikseni Riihimäen kotihoitoon ja toin tällöin voimakkaasti esiin silloiset ongelmat. Työ sosiaali- ja terveyslautakunnassa kotihoidon tilanteen parantamiseksi on kantanut hedelmää ja tilanne on muuttunut parempaan, mutta ei kuitenkaan läheskään valmiiksi. Kotihoitoa on tällä hetkellä syytä tarkastella erityisellä tarkkuudella palveluasumisen hoitajamitoituksen vuoksi. On olemassa riski, että vähät hoitajat siirtyvät kotihoidosta palveluasumisyksiköihin. Siksi kotihoitoa on jatkuvasti kehitettävä.

Uskon, että päättäjien keskuudessa, myös tulevaisuuden päättäjien, on vankka konsensus ikääntyvän väestön huomioimisesta. Yhteistyöllä ja asiantuntijuudella saamme varmasti hyvää aikaiseksi. Sote uudistus tulee muuttamaan myös ikääntyvien palveluiden rakennetta, mutta me emme saa tuudittautua siihen ja unohtaa kaupungin vastuuta huolehtia ikääntyvistä riihimäkeläisistä jo nyt.

11. touko, 2021

RIIHIMÄKI, NUORET JA HUUMEET

Yleisesti nuoret voivat Riihimäellä tänä päivänä hyvin. On olemassa kuitenkin joukko nuoria, joille ongelmia kasaantuu ja pahoinvointi lisääntyy. Pahoinvoinnin oireina näyttäytyy huumeiden käyttö, rikosten tekeminen ja yleinen häiriökäyttäytyminen. Riihimäellä lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvanut ja yhä useamman ilmoituksen taustalla on lapsen oma käytös. Lapsen päihteidenkäyttö, rikoksilla oireilu, karkailu, mielenterveydenongelmat, väkivaltaisuus ja mahdolliset neuropsykiatriset pulmat ovat olleet yhä useamman lastensuojeluilmoituksen syynä.

Kouluterveyskyselyssä laittomia päihteitä kokeilleiden määrä Kanta-Hämeessä kasvanut 13-18 vuotiaiden kohdalla. Samaisessa kyselyssä yhä suurempi joukko hyväksyy kannabiksen käytön ikäisillään. Suurempi joukko myös kokee että, omalla paikkakunnalla on helppo hankkia huumausaineita. Jätevesitutkimuksissa huumausainelöydökset ovat kasvaneet, myös viime vuonna koronasta huolimatta. Tarjontaa siis on vaikka, henkilöliikenne ulkomailta Suomeen onkin ollut rajoitettua. Yhä useampi nuori rattijuoppo on Riihimäellä päihdyttänyt itsensä huumausaineilla. Huumausaineiden ongelmakäyttö on lisääntynyt erityisesti nuorten alle 25-vuotiaiden parissa. Näyttääkin tutkimusten valossa siltä, että Suomessa on ennennäkemättömän suuri nuorten amfetamiinin ja opioidien ongelmakäyttäjäryhmä. Huumekuolemat ovat lisääntyneet etenkin nuorissa ikäryhmissä. Huumekuolemista lähes puolet kohdistui alle 30-vuotiaisiin. Huumekuoleman syynä on usein usean aineen sekakäyttö, vahingossa otettu yliannostus sekä liikkeellä olevat fentanyylilla rikastetut hengenvaaralliset pillerit.

Olen itse käynyt puhumassa Riihimäellä useassa yläkoulussa rikosseuraamuksista, ja välituntikeskusteluissa on opettajien kanssa noussut esiin myös oppilaiden päihtyneenä koulussa olo. Huumausaineita ja huumaavia lääkeaineita myös myydään koulujen läheisyydessä. Opettajat ovat helisemässä.

Riihimäellä nuorten päihdehoito ei pysty vastaamaan kasvavaan tarpeeseen. Palveluiden pirstaleisuus, pitkät jonot sekä organisaatiolähtöinen suhtautuminen rakentavat palveluviidakossa navigoinnin ja luukulta toiseen pomppimisen kautta jo muutenkin toimintakykyään menettäneelle nuorelle usein ylitsepääsemättömän vuoren. Vanhemmat ovat usein voimattomia häpeän, syyllisyyden ja keinottomuuden edessä auttaa omaa lastaan. Mikäli nuorella ei ole kanssakulkijaa täällä päihdepalveluiden viidakossa ja omaa ”prosessinhoitajaa” on usein seurauksena turhautuminen, pettymys ja päihdekierteen paheneminen. Koulujen keskeytyminen päihde- ja käytösoireilun vuoksi edeltää yhteiskunnan sivuun jäämistä, joka meidän on kyettävä ammattilaisina ja aikuisina katkaisemaan. Päihdepalvelut tulee jalkauttaa sinne, missä nuoretkin ovat. Päihdeongelmat ovat merkittävä nuorten syrjäytymisen riskitekijä. Syrjäytymisen inhimillisen kärsimyksen lisäksi sen taloudellinen vaikutus on merkittävä. On halvempaa hoitaa kuin jättää hoitamatta ja on halvempaa ennaltaehkäistä kuin hoitaa.

Ennaltaehkäisy on nuorten päihdeongelmien hoidossa avainsana. Kokemusasiantuntijoiden käyttäminen koulujen päihdekasvatuksessa on osoittautunut hyväksi ja vaikuttavaksi toiminnaksi. Koulujen oppilashuollon pirstaleisuus Riihimäellä on merkittävä ongelma, etenkin ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Usean organisaation toimiminen kentällä, missä verkostotyön merkitys on suuri aiheuttaa ongelmia nuorten tukemiseen. Ei ole aikaa kohdata nuorta kokonaisuutena, pysähtyä ja kuunnella. Nuori jää yksin.

Riihimäellä on toiminut ansiokkaasti tällä valtuustokaudella mielenterveys- ja päihdeneuvottelukunta, joka koostuu laajasti virkamiesten, luottamushenkilöiden, järjestöjen, kokemusasiantuntijoiden sekä vertaistyötä tekevien joukkiosta. Neuvottelukunta käsittelee myös päihdeongelmaa ja on viestittänyt kaupungin suuntaan havaitsemistaan ongelmista. Erittäin toimiva instanssi, jolle toivon todella pysyvää asemaa kaupungissamme. Nuorten päihteiden käyttö on neuvottelukunnan pöydällä ollut jo useasti.

Tulevaisuuden sotekeskus-hanke tulee tuomaan peruspalveluita yhden toimijan leveille hartioille ja sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatio tulee toteutumaan hankkeen myötä. Keskuksen sateenvarjon alle kootaan kaikki toimijat, myös ennaltaehkäisevä ja terveydettä edistävä toiminta, ja kynnykset palveluihin pääsyyn poistuvat tai ainakin madaltuvat. Sitä emme voi jäädä odottamaan vaan Riihimäen on jo nyt aloitettava päihdehoidon ja päihdehaittojen ennaltaehkäisyn kokonaistarkastelu, jotta pystymme vastaamaan nuorten päihdeongelmiin. Meidän aikuisten tulee tehdä kaikkemme, jotta saamme pidettyä jokaisesta nuoresta kiinni ja luotua heille näkymiä mahdollisuuksista ja osallisuudesta yhteiskunnassa.

6. touko, 2021
27. huhti, 2021

Muutos maksaa, mutta tuottaa pitkällä tähtäimellä myös säästöjä

 

Koronasta toipuva Suomi tarvitsee Sote-uudistuksen, kuten Päivi Räsänen kirjoitti Aamupostin (24.4.) kolumnissaan. Kirjoituksessaan Räsänen suhtautuu kuitenkin kriittisesti hallituksen sote-uudistusesityksen muutoskustannuksiin ja niiden vaikutuksiin kuntatalouteen. Kolumnissaan Räsänen viittasi Kuntaliiton laskelmiin, joissa on arvioitu mm. henkilöstön siirron, ICT-muutostöiden ja hallinnollisten muutosten hintaa. Laskelmat perustuvat vain 100 kunnan itse ilmoittamiin arvioihin muutoskustannuksista ja Kuntapulssi kyselyyn vastanneiden kuntien asukasmäärä vastaa vain alle puolta Suomen asukasluvusta. Oleellisinta kuitenkin on, että muutoksen myötä sote-kustannukset eivät tulevaisuudessa enää rasita kuntien taloutta.

Hallituksen esitys on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä ja valiokunnat hiovat sitä koskevia lausuntojaan. Uudistuksen vaikuttavuuden arviointi rahoituksen osalta on hankalaa ja positiiviset vaikutukset julkiseen talouteen realisoituvat vasta, kun muutos saadaan vietyä käytäntöön. Ei ole realistista esittää uudistukselle lähiajan säästötavoitteita etenkään huoltosuhteen heikkenemisen Suomessa. Uudistuksen rahoituksen kokonaisuutta joudutaan tulevaisuudessa tarkastelemaan uudelleen etenkin, jos hyvinvointialueille mahdollistetaan verotusoikeus. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tietojärjestelmät kaipaavat kipeästi yhtenäistämistä, samoin alueelliset yhteistyökäytänteet ja henkilöstön palkkojen harmonisointi. Näihin uudistuksen muutoskustannuksiin hallituksen on varauduttava.

Sote-uudistuksen rahoitusmalli on aiempaa oikeudenmukaisempi ja takaa ihmisille yhdenvertaiset sote-palvelut. Kansainväliseen tutkimusnäyttöön nojaten valtion rahoituksen ohjaaminen alueille tarveperusteisesti vähentää niiden eriarvoisuutta ja tuo palvelun tarvitsijoiden saataville juuri heidän tarvitsemansa palvelut.  Uuteen rahoitusmalliin siirrytään portaittaisesti valtion kustantaman siirtymätasauksen turvin, mikä antaa alueille myös aikaa sopeutua muutokseen.

Palvelujen onnistunut integraatio, nykyisen pirstaleisen ja heikon luukulta toiseen pompottelun sijaan, vaikuttaa oleellisesti palveluiden laatuun mutta myös uudistuksen kokonaiskustannuksiin. Integraation on lähdettävä ruohonjuuritasolta, jotta sillä saavutetaan todellista hyötyä ihmisille. Yhteisiä vastaanottoja sairaanhoitajan, sosiaalityöntekijän ja kokemusasiantuntijan kanssa on jo käytössä päihde- ja mielenterveyspalveluissa. Ei riitä, että vastaanotolle pääsee 7 vuorokauden sisällä, vaan kohtaamisesta on seurattava laadukas palvelusuunnitelma asiakkaan kokonaistilanteeseen perustuen. Palvelutarpeen arviointi ja palveluohjaus nousevatkin merkittävään rooliin. Yhden järjestäjän vastuulla olevat palvelut mahdollistavat niiden onnistuneen integraation. Myös organisaatiotasolla on päästävä pois siilomaisesta päätöksenteosta ja katsottava palveluiden kokonaisuutta alueen ihmisten näkökulmasta.

Uudistus ei koskaan ole täysin valmis, vaan se tarvitsee jatkuvaa uudelleen tarkastelua ja reagointia yhteiskunnan muutoksiin myös jatkossa. Rakenneuudistus tarvitsee rinnalleen myös sisältöuudistuksen, jota viedään eteenpäin Tulevaisuuden sote-keskushankkeella. Uudistuksen tarve on kuitenkin kiistaton ja hallituksen sote-esityksen myötä voimme turvata laadukkaammat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikkialle Suomeen.

Juha Hiltunen                                                    

Puheenjohtaja

Hämeen Vasemmistoliitto

Aino-Kaisa Pekonen

Sosiaali- ja terveysministeri